Tätä kirjoitusta julkistettaessa olen samalla parhaillaan esittelemässä virsikirjan lisävihkotyötä Seinäjoella valtakunnallisilla jumalanpalveluspäivillä. Päivien otsikkona on eteläpohjalaiseen tapaan ”Parahat evähät”. Tarkoituksena päivillä on perehtyä jumalanpalveluksen kehittämishankkeen tuloksiin. Miten jumalanpalveluksesta voisi tulla näkyvämmin seurakuntaelämän keskus? Miten yhteisöllisyys ja seurakuntalaisten osallisuus saisi tilaa jumalanpalveluksessa? Miten huomioimme seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa erilaiset ihmiset? Muiden muassa näihin kysymyksiin on pohjalaisessa pitopöydässä luvassa eväitä – toivottavasti runsaita ja maistuvia.
Maistelemme päivillä siis myös lisävihkotyön tämän hetkisiä eväitä. Vielä emme tiedä, mitkä laulut päätyvät lisävihkoon, mutta esimerkinomaisia maistiaisia siitä, mitä on etsitty, voimme yhdessä laulaa. Tarkoitus on tarjota maistiaisia sellaisista laulujen musiikillisista muodoista ja tekstisisällöistä, joita ei nykyisessä seurakunnan yhteisessä rukous- ja jumalanpalveluselämässä ole tai niitä ei ainakaan ole liikaa.
Kuten jumalanpalvelusta kehitettäessäkin, kyse lisävihkossa on pitkälti yhteisöllisyyden, osallisuuden ja vieraanvaraisuuden näkyväksi tekemisestä. Englantilainen Paul Inwood kyselikin muutama viikko sitten suomalaisilta virsisäveltäjiltä: Mikä virsisävellyksessä voisi olla se ’seurakunnallinen koukku’ (congregational hook), joka houkuttelee seurakunnan mukaan osallisuuteen, tehtäväänsä?
Seuraavassa joitain tästä näkökulmasta tehtyjä poimintoja lisävihkon menústa:
- iloa ja valoa Jumalan lahjoista
- tarttuva kertosäe
- vieraanvaraista, erilaiset kulttuurit huomioivaa musiikkia
- kristillistä kasvatusta tukeva laulu
- lyhyt, toistettava rukouslaulu
- ihmettelevän, ehkä myös hapuilevan uskon esiintuomista
- esilaulajan ja seurakunnan vuorottelua
- yleisvirsi – virsi joka sopii tekstinsä puolesta lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen
- kaanon, jota voisi laulaa vaikkapa ehtoolliselle mentäessä
- monikielisiä jumalanpalveluksia edistävä laulu
Varsinkin teiltä, jotka olitte mukana yhteisessä lauluhetkessä, mielelläni kuulisin tähän blogiin palautetta menústa: mikä siinä maistui hyvältä, mikä ehkä ei?
Samuli Koivuranta, lisävihkosihteeri
Uusi Virsi 
Käskylaulussa on ideaa. Voi helposti toteuttaa kokonaankin kaikulauluna. Soveltuu säkeistö kerrallaan käskyjen opetteluun, kasvatusulottuvuus mukavasti läsnä. Sävelmäkin on helposti opittavissa.
El Senyor oikein monikäyttöinen ja helppo äänissä toteutettavaksi.
Lahjalaulu on oikein hieno ehdokas, tämä tyyli istuu hyvin virsikirjan lisävihkoon, vaikka tuntuukin jo aika ’perinteseltä’.
Kaikki esitellyt ehdokkaat herättivät myönteistä odousta hyvästä lopputuloksesta. – Kaipasikohan joku urkuja säestyssoittimeksi, minä ainakaan en. Housebandin osuus myönteisen odotuksen heräämiseen oli merkittävä.
Kiitos Liisa, kommenteistasi. Vuoren Antin vetämä bändi oli paikallaan tässä tilanteessa. Hauskoja ideoita löytyy, kun mietitään, mitä jostain laulusta saadaan irti. Itse tykkäsin Käskylaulun yksinkertaisesta säestyksestä. Ei tarvittu kuin bassoborduuna ja vähän fonifilliä mukaan. Uskon, että uruillakin vastaavia värejä löytyy, kun vähän mietitään. Toivottavasti seurakunnassa rohkaistuttaisiin lisävihkon myötä kokeilemaan erilaisia koonpanoja, urkuja ja muita soittimia yhdessä ja erikseen. Tai välillä kokonaan ilman soittimia. Kaikkia mahdollisuuksia tarvitaan!
T. Samuli-lisävihkosihteeri
Yksi hyvä ominaisuus onkin juuri erilaisten toteutusten mahdollisuus, paikalliset olot kun vaihtelevat niin suuresti. Tilanteen mukaan muuntuminen takaa käytettävyyden ja innostaa oikeasti ottamaan käyttöön uudet virret. Saattaa käydä niinkin, että näiden myötä aletaan muidenkin virsiä säestystyylejä katsella uudella tavalla. Kehitystä siihen suuntaan on jo muutenkin ilahduttavasti havaittavissa.
Kiitos mahdollisuudesta virsimaisteluun! Odotan innolla lisävihkoon uuden rakenteen virsiä. Sellaisia kuin tänään lauletut vuorolaulelun helposti mahdollistava käskyvirsi, kaanon, toistettava Taizé-laulu. Mainiota.