Golfarin virsi

Levyn kansi-0314

Virsi on Raamattuun perustuva laulu.

Maailma on monella tapaa muuttunut siitä, kun Raamatun kirjoituksia on kirjoitettu ajanlaskumme ensimmäisiin vuosikymmeniin. Ymmärryksemme maailmasta ja kieli, jolla tuota sanoitamme, on muuttunut monta kertaa ja monella eri tasolla vuosituhansien aikana. Miten sitten virsi, jota veisaamalla pyrimme sanoin ja sävelin etsimään, kysymään ja osoittamaan tuota Raamatun mukaista uskoamme. Kun maailma on aivan viimeisten vuosikymmenten aikana teknologisoitunut ja radikaalistikin muuttunut, olisiko virren ilmaisumuodon muututtava? Vai edustaako virsi ja virren veisuu jotain pysyvää, tukevaa muuria, johon nojautuen ihmisen on helpompi kestää kun ympärillä niin moni asia tuntuu musertuvan? Virsikirjan lisävihkoa kootessamme, olemme törmänneet lukuisiin hienoihin teksteihin. Mitään kovin radikaalia, tämän ajan ilmiöitä kuvaavia tekstejä ei kuitenkaan ole kovinkaan montaa eteen tullut. Kieltämättä, olisi opettelun paikka laulaa vaikkapa kännykästä, tekstiviestistä, maataloustuista, YT-neuvotteluista, työelämän joustoista, terveysliikunnan tukemisesta tai kestävästä kehityksestä nykyajan ihmisten käyttämin termein ja kielikuvin. Vai olisiko?

Harrastukseeni hurahtaneen, olisi kyllä hienoa, jos golfkenttää kiertäessä voisin hyräillä juuri harrastuksestani (tai harrastuksista ylipäätään) kertovaa virttä ja näin ylistää liikkumisen riemusta Luojaani.

Pekka Kosonen

”Laulakaa Herralle uusi laulu!”

Kuva  Kuva   Kuva

Lisävihkotyöryhmä kotiutui jokunen tunti sitten kokouksesta. Parin vuorokauden ajan työryhmä ahkeroi intensiivisesti lisävihkon parissa kukkivien kirsikkapuiden katveessa Lohjalla, Vivamossa.

Päällimmäisenä tunteena oli kiitollisuus. Tuntui siltä kuin olisimme saaneet olla avaamassa kahdeksaakymmentä lahjapakettia. Oli suuri ilo laulaa suomalaisten säveltäjien ja runoilijoiden upouusia virsiä. Yhteistä lauluamme säestivät vuoroin satakieli ja mustarastas. Työryhmän jäseniä ilahdutti erityisesti se, että monissa melodioissa oli kuultavissa jotain sellaista, mitä nykyisessä suomalaisessa virsikirjassa ei vielä ole. Lisäksi kansainvälisestä aineistosta on matkan varrella jo löydetty monta mielenkiintoista sävelmää ja tekstiä, jotka tulevat täydentämään kokonaisuutta.

Mehiläinen lenteli sekä kokoushuoneessa että -papereiden joukosta löytyvässä virsirunossa. ”Mehiläisten” lisäksi uudet virret saattavat tuoda virsikirjan lisävihkoehdotukseen muitakin sanoja, joita ei aiemmin ole yhdistetty virsiteksteihin: ”miljardi”, ”polttopuut”, ”avaruus”, ”metsätie”, ”talkoovasara”, ”pihka”…

Takanamme on valtaisa urakka – materiaalin kokoaminen on nyt tehty. Tänään otimme ison askeleen eteenpäin, kun siirryimme seuraavaan työvaiheeseen. Ryhdyimme nimittäin valikoimaan noin sadan jäljellä olevan virsiehdokkaan joukosta ne kahdeksankymmentä virttä, jotka päätyvät työryhmän kokoamaan lisävihkoehdotukseen. Kesäkuussa tämä lopullinen virsilista tarkentuu entisestään. Työryhmän työ ei tosin lopu vielä siihen, sillä moni virsiteksti on vailla suomenkielistä käännöstä. Lisäksi sihteerin työlistalla ovat tekijänoikeusasiat. Edessä on myös virsikirjan lisävihkoehdotuksen perusteluiden kirjoittaminen.

Toiveena on, että virsikirjan lisävihko otetaan aikanaan uteliain mielin vastaan ja että kaikenikäiset seurakuntalaiset innostuvat laulamaan yhdessä riemullisin mielin uusia virsiä.

Virsikirjan lisävihkotyöryhmän kokousterveisiä ja -tunnelmia kirjasi ylös

Jenni Urponen

Virsi = teksti + sävelmä

Erkki Tuppurainen

Kun puhutaan Suvivirrestä, ihmisten mieleen välähtävät varmaankin tekstin alku, sävelmä ja tilanne, johon virsi on totuttu liittämään. Suvivirrestä on tullut itsenäinen käsite, johon sisältyy muutakin kuin virren teksti. Ehkä siksi Suomen nykyisen luterilaisen virsikirjan virren 571 sävelmää ei ole liitetty kirjan muihin virsiin, toisin kuin 1700- ja 1800-lukujen virsikirjoissa. Muutamat muutkin virret ovat vakiintuneet lähes samalla tavalla. Esimerkiksi Virsi 21 ”Enkeli taivaan lausui näin” on selvästi jouluvirsi. Sen sävelmän liittyminen marianpäivän virteen 50 saattaa tuntua joulun ja marianpäivän yhteyden liialliselta korostamiselta. Virsi 377 ”Sun haltuus, rakas Isäni” taas on liittynyt hautajaisiin niin tiiviisti, ettei kirkolliskokous vuonna 1986 hyväksynyt edes sen sävelmän elävöittämistä. Vastaava sävelmän elävöittäminen on toisaalta varmaan edistänyt uuden virren 600 ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan” suosiota – kiinnostavaa on, että Erkki Melartinin sävelmä alkuperäisessä tasatahtisessa muodossaan taas jäi pois suomenruotsalaisesta virsikirjasta.

Virsikirjassa on kuitenkin paljon sävelmiä, jotka on liitetty useaan tekstiin. Virsikirjoja uudistettaessa on aina keskusteltu sävelmien määrästä. Joskus on esitetty määrän rajoittamista muutamaan kymmeneen. Epäilemättä seurakuntalaisten enemmistölle tuollainenkin moninaisuus tuottaa ongelmia. Kanttoritkin tarvitsevat yleensä nuottien apua. Virsikirjan lisävihkon valmistelussa ollaan kuitenkin päätymässä ehdottamaan, että vihkon jokaisella virrellä on oma sävelmänsä, joka ei yleensä ole ainakaan aiemmasta virsikirjasta tuttu.

Valmistelussa tuli juuri eteen hieman yllättävä tilanne. Työryhmä oli jo päässyt joltiseenkin yksimielisyyteen ehdotukseen otettavista virsistä. Säveltäjäseminaariin osallistuneille oli tarjottu varsinkin sellaisia tekstejä, joille ei ollut löydetty sopivaa sävelmää. Uusia sävelmiä tuli viime hetkellä runsaasti. Joukossa oli sävelmiä sellaisiin teksteihin, jotka oli ajateltu ohittaa. Kiinnostavat sävelmät saattavat kuitenkin nostaa näitä tekstejä uudella tavalla esille.

Mahtavatko yleistynyt nuotinlukutaito ja sävelmien opiskelun mahdollisuus vaikkapa Youtuben avulla korostaa virsien tekstin ja sävelmän yhteyden merkitystä, kunkin virren omaleimaisuutta?

Erkki Tuppurainen

Kategorioita ja ala-allegorioita

Samuli-Koivuranta

Suoranaisen klassikon aseman saaneen Kummeli-sketsin ”Virsikirjan lisälehdillä” hahmot, Laukaan seurakunnan urkuri Anders Gärderood ja Tikkurilan seurakunnan nuorisomuusikko Ingemar Stenmark, antoivat 1990-luvulla suurelle yleisölle makupaloja lisälehtien ”kategorioista” ja ”ala-allegorioista”. Näitä saattoivat tuolloin olla esimerkiksi ”seurakunta”, ”arki, ahdistus, kiusaus ja synti” ja ”lapsuus ja ahdistus”.

Sketsin käsikirjoittajat osuivat tässä kohtaa mielestäni asian ytimeen. Virsikirjojen ja lisävihkojen tekijöitä kautta aikojen on yhdistänyt pohjaton kiinnostus virsien jaotteluun ja systematisointiin. Tarkoitus on ilmeisesti ollut yhtäältä auttaa virsien käyttäjiä sopivien virsien löytämisessä ja toisaalta kertoa erilaisilla luokitteluilla siitä, mikä kristityn elämässä on keskeistä.

En oikeastaan ihmettele sitä, että käytössä olevan virsikirjan osastojako on ollut herkullinen kohde sketsien irvailuille. Monia ovat huvittaneet paitsi sen kliseiset ja sterotypioille alttiit otsikot myös sen tapa ikään kuin erottaa kristityn hengellinen elämä tavallisesta elämästä. Miksi ”elämän Kristuksessa” täytyy olla eri asia kuin ”elämän Jumalan maailmassa”? Onko niin, että edellisessä on kyse hengellisesti ja eettisesti korkeatasoisemmasta elämästä kuin jälkimmäisessä? Entäpä miksi jumalanpalveluselämä on näistä molemmista erillinen osastonsa?

Myös Norjan kirkon uudessa virsikirjassa (2013) löytyy perusjaottelu ensinnäkin hengelliseen elämään ja toiseksi elämään Jumalan maailmassa. Lähestymistapa siellä on kuitenkin ymmärtääkseni toinen. Nimittäin Norjan virsikirjassa koko kristillinen jumalanpalveluselämä ja muukin hengellinen elämä on sisällytetty uskontunnustuksen muotoon ja sen sisälle. Pääotsikkoina toimivat näin kolme uskonkohtaa, kolmiyhteisen Jumalan persoonat. Näitä seuraava pääotsikko ”Ihminen Jumalan maailmassa” puolestaan ei toimi enää vain hengellisen elämän ”kilpailijana”, vaan molemmat edustavat samaa elämän todellisuutta. Pyhä Jumala tulee keskelle ihmisen arkea.

Itseäni Norjan virsikirjassa viehättävät vaikkapa sellaiset mielestäni elämänmakuiset otsikot kuin ”usko ja epäily”, ”sunnuntai ja kirkossakäynti” ja ”ihmettely ja kaipaus”. Onpa siellä löytynyt oma otsikkonsa myös kristillisille kehtolauluille, nimittäin ”vuoteen vierellä”. Voisivatko tällaiset otsikot kertoa uskottavammin pyhän kolmiyhteisen Jumalan olemassaolosta keskellä arjen elämää?

Samuli Koivuranta, lisävihkosihteeri