Virret ovat kuin suomalainen metsä, jossa vanhoja puita vaalitaan, niistä pidetään hyvää huolta, mutta johon uusien taimien istuttaminen on myös välttämätöntä kasvun varmistamiseksi. Siellä ne sitten sulassa sovussa kasvavat, eri-ikäiset, –kokoiset ja –näköiset puut. Jotenkin näin avasi ruotsinkielisen lisävihkotyöryhmän puheenjohtaja Rainer Holmgård maanantaisen säveltäjäseminaarin, jonka tarkoituksena oli innostaa oman aikamme säveltäjiä tekemään omia virsi-istutuksiaan. Ja mikä hauskinta, metsäoppainamme olivat herrat Inwood ja Kuusisto!
Se virsimetsä, jonne brittiläinen kirkkomuusikko, säveltäjä Paul Inwood meidät johdatti, on varsin värikäs ja monilajinen. Virren musiikillinen rakenne on meillä perinteisesti ollut säkeistömuotoinen, runomittainen laulu, mutta voisiko virsi olla muutakin? Voisiko se olla vaikkapa pieni säe, johon kaikessa yksinkertaisuudessa seurakuntalaisen on luonteva ja helppo liittyä, mutta joka voisi kasvaa moninaiseksi kudokseksi kuorojen ja soitinten tukemana ja kasvattamana niin, että yksittäinen laulaja voisi tuntea liittyvänsä suureen taideteokseen? Kertosäkeet, kaanonit, esilaulajan ja seurakunnan vuorottelut, psalmit ja lyhyet rukouslaulut voisivat auttaa seurakuntalaista liittymään yhteiseen kuoroon, jossa jokaisella on tehtävänsä. Tärkeää on, että seurakunta voi tuntea olevansa subjekti, että musisointi ei onnistu ilman heitä.
Toiselta, itse asiassa jo toisen polven virsimetsämieheltä Ilkka Tanelinpoika Kuusistolta haluttiin kuulla, miten ”hittivirsi” sävelletään. Kosketa minua Henki –virsi lienee nimittäin kotimaan suosion lisäksi myös kansainvälisesti käytetyin suomalainen virsi, onhan se kaikissa Pohjoismaiden virsikirjoissa Islantia myöten, ja monissa muissa kansainvälisissä laulukokoelmissa. Lisäksi siitä on tehty paljon sovituksia, Teostonkin tiedossa niitä on ainakin 15. Viisasten kiveä emme kuitenkaan hittivirren tekemiseen saaneet, vaan totuus on, että hittiä ei tehdä, vaan se syntyy. Koskaan ei voi tietää, mistä sellainen tulee. Kuinka kauan kestääkään, että ensin virsi opitaan, sitten siitä opitaan pitämään, rakastamaan, sitä lauletaan ja se kestää kulutusta – ja lopulta ei muisteta enää aikaa, jolloin sitä ei ollut? On hienoa, että yksi tällainen on lähtöisin suomalaisesta virsimetsästä, kuusistosta.
Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen
Uusi Virsi 