Oppia ikä kaikki

DSCN2101 (2)

Kolme vuotta lisävihkotyöryhmän jäsenenä – huonomminkin olisi varmaan voinut aikansa käyttää! Olen ymmärtääkseni edustanut ryhmässä ns. vakavan musiikin säveltäjiä, ja olen tyytyväinen, jos minusta on ollut hyötyä projektille siinä roolissa. Toisaalta työtapamme on ollut keskusteleva, haastavakin, ja joukossamme on vallinnut ilmaisun vapaus myös oman ”mandaatin” ulkopuolisissa asioissa. Virsi on kokonaisuus jota on oikeastaan mahdotonta purkaa osiin (sisältö, sanat, sävelmä…). Välillä sitäkin on silti ollut pakko yrittää.

Huomaan ajattelevani kohta päättyvää lisävihkotyötä myös siltä kannalta mitä itse olen siltä saanut ja siitä oppinut.

Ensinnäkin olen oppinut tuntemaan virren ja kirkkomusiikin asiantuntijoita. Kuten kirkollinen väki useimmiten, he ovat paitsi teräviä ja oppineita myös mukavia ja huumorintajuisia ihmisiä. Työskentelymme on vienyt aikaa ja voimia, kokoukset ovat olleet pitkiä ja kotitöitäkin on riittänyt. Päällimmäisenä muistona on silti: olipas meillä hauskaa!

***

Toiseksi olen ymmärtänyt miten vaikeaa hyvän virren tekeminen on. Olemme läpikäyneet valtavan aineiston. Suoraan sanoen se on tuntunut usein kahlaamiselta tai jopa suossa tarpomiselta. Silloin tällöin olemme saaneet hetken surffatakin aallonharjalla: ”Hei, tässä on jotain!” Uuden, toimivan virren löytäminen ja sen yhdessä veisaaminen on elähdyttävä löytöretkeilijän kokemus, konkreettinen perustelu sille miksi tällaista työtä tehdään.

Olen aistinut että varsinkin virsitekstin ja -käännöksen tekijä joutuu miettimään koreografiansa tarkkaan, kun yhtälöön pitäisi saada mahtumaan oma persoonallinen kokemus ja yhteisesti hyväksytyt teologiset periaatteet – siis kertoa tuttu tarina yhä uudestaan omin sanoin. Kaiken lisäksi se pitäisi tehdä se niin että teksti toimii paperilla ja sekä tuntuu että kuulostaa hyvältä laulettuna. Osaavia virsirunoilijoita ei ole joka niemessä ja notkossa.

Virsimelodian säveltäminen ei ole sekään mikään ”piece of cake”, varsinkin kun sävel useimmiten syntyy sanojen jälkeen. Kuitenkin meillä säveltäjillä on sikäli helpompaa (lue: vapaammat kädet) että musiikilla on oma kielioppinsa ja sanastonsa joka pakenee määrittelyjä. Kuten sanotaan, musiikki on abstraktia. Tai että se on parhaimmillaan jotain äärettömän tarkkaa mutta samalla sellaista jota ei voi sanoin ilmaista. Tulisikohan tästä mieleen jotain muuta samankaltaista…?

***

Kolmanneksi paradoksi: Tutustumalla tuhansiin virsiin, keskustelemalla niistä ja analysoimalla niitä olen tullut siihen tulokseen, että ainakin minun on entistäkin vaikeampaa määritellä virttä tyhjentävästi ja yksiselitteisesti. Ei se mitään. Ihmismieli ehkä pysyy samana, mutta tämä meidän ihmisten maailma on jatkuvassa muutoksen tilassa. Olkoon siis virsikin. Virsikirjan uudistaminen ei varmaankaan lopu lisävihkotyöryhmän karonkkaan.

***

Tämä oli viimeinen esiintymiseni tällä foorumilla. Kiitos teille, lukijat!

Olli Kortekangas, säveltäjä, lisävihkotyöryhmän jäsen

2 comments on “Oppia ikä kaikki

  1. Hannu Huotari sanoo:

    Pidän kirkon uskottavuuden kannalta tärkeänä, että edes tulevaan lisävihkoon otettaisiin nykyisestä virsikirjasta puuttuva Hagvin Spegelin virsi ”Jo vääryys vallan saapi…”, joka oli vuoden 1938 (vuonna 1963 täydennetyssä) virsikirjassa virtenä nro 440. Nykyistä virsikirjaahan laadittiin taloudellisen noususuhdanteen aikana. Onkohan tuo Spegelin em. virsi tuolloin tuntunut liian osoittelevalta, hyvinvointi-ihmisten omaatuntoa häiritsevältä ja siten uuteen virsikirjaan sopimattomalta? Nyt aika ja tilanne on varsin toinen!

  2. uusivirsi sanoo:

    Hannu, ”Jo vääryys vallan saapi” on toistunut muutamissa toiveissa ja myös lisävihkon valmistelussa tätä asiaa pohdittiin. Valmisteleva työryhmä kuitenkin päätyi siihen linjaukseen, että lisävihkon tarkoitus ei ole toimeksiantoa seuraten ottaa kantaa käytössä olevan virsikirjan virsivalintoihin, vaan nimenomaan etsiä uusia näkökulmia virteen ja virsikirjan kokonaisuuteen. Toisin sanoen lisävihkon merkitys on etsiä uutta lisää suhteessa käytössä oleviin ja aikaisempiin virsikirjoihin, ei palauttaa vanhoja paikalleen. Vanhojen käytössä olevien tai käytöstä poistettujen virsien arvioiminen kuuluu sitten varsinaiseen virsikirjauudistukseen. Silloin joudutaan arvioimaan myös nykyisen virsikirjan virsien asemaa ja toki myös sitä, pitäisikö jotain käytöstä poistettuja virsiä palauttaa takaisin.

    Ystävällisin terveisin,

    Samuli Koivuranta, lisävihkotyön sihteeri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s