Uusi kirkkovuosi alkoi viime sunnuntaina Norjan kirkossa tavallista juhlavammin, kun vuonojen ja tuntureiden maassa otettiin käyttöön upouusi virsikirja. Uutta virsikirjaa on valmisteltu huolella osana kirkon jumalanpalvelusuudistusta jo vuodesta 2004.
Jos olet ollut norjalaisille kateellinen maan upeista maisemista tai vaikkapa hiihtourheilumenestyksestä, niin nyt kannattaa syystä olla kateellinen myös upeasta virsikirjasta. Norsk Salmebok 2013:n 991 virttä on aarreaitta, johon olisi totisesti syytä tutustua myös täällä itäisessä naapurimaassa.
Silmiinpistävää kirjassa on ensinnäkin sen monikielisyys. Virsikirjasta löytyy pitkälle toistakymmentä eri kieltä. Norjan kahden oman kirjakielen lisäksi löytyy murrevirsiä, vanhoja kielimuotoja sisältäviä virsiä, kolmea eri saamenkieltä sekä monia erilaisia maailmankieliä. Löytyypä kirjasta 15 virttä suomeksikin, tosin peräpohjalaisiin murteisiin kuuluvalla niin kutsutulla kveenin kielellä, jota Norjassa puhutaan virallisena vähemmistökielenä. Norjan virsikirja käy näin kielihistorian oppikirjaksi Suomenkin näkökulmasta.
Toisaalta uudessa virsikirjassa ihastuttaa sen musiikillinenkin monimuotoisuus. Musiikillisia tyylejä kirjasta löytyy ympäri maailmaa. Normaalien säkeistömuotoisten virsien rinnalla on kaikulaulua, kaanoneita ja lyhyitä toistettavia rukouslauluja. Moniäänistäkin seurakunnan virrenveisuuta voi vastedes norjalaisissa kirkoissa kuulla. Kaiken kaikkiaan yhteislaulettavien musiikkityylien kirjo on ilahduttavan laaja.
Yhdessä suhteessa tuntuu, että norjalaiset ovat kuitenkin pitäytyneet vanhaan. Ihan mikä tahansa yhteislaulu ei voi nimittäin päätyä virsikirjaan, jos on uskominen Norjan kirkolliskokouksen antamaa määritelmää: ”Virsikirjaan valittavissa teksteissä tulee olla teologinen ulottuvuus, mikä tarkoittaa, että tekstien tulee viitata Isään, Poikaan ja/tai Pyhään Henkeen tai niiden tulee sanoa jotain Jumalan ja ihmisen tai Jumalan ja luomakunnan välisestä suhteesta. Tämä ei tarkoita, että lauluja, joista tällainen teologinen ulottuvuus puuttuu, ei voisi käyttää jumalanpalveluksessa, jossa ne sopivat kontekstiin, mutta virsikirja ei voi olla yleisten tekstien kokoelma.” (suomennos allekirjoittaneen)
Meillä suomalaisilla on paljon opittavaa norjalaisilta ainakin kilpahiihdossa. Entäpä virsien valinnassa?
Samuli Koivuranta, lisävihkotyöryhmän sihteeri
Uusi Virsi 
Kuulostaapa jännittävältä! Poimisitko virsikirjasta jonkun virren joka erilaisuudessaan puhutteli sinua, kerro siitä jotakin? Olisi hienoa kuulla lisää. Odotan saavani kirjan käsiini….
Anna, oma selailuni on vasta niin alussa, että monet aarteet on vielä löytymättä. Jatkuvasti löytyy jotain uutta kivaa. Tietty afrikkalaiset moniääniset virret ihastuttavat eksoottisuudellaan. Tai vaikkapa jotkut saamelaiset joiku-tyyppiset virret. Yhdessäkin oli tahtilajina 8/8 + 7/8. Tekisi mieleni kokeilla yhteislauluna jotain tuollaista.
Perheenisää kyllä ehdottomasti herkisti virsikirjan osasto ”Ved sengen” (käännettäisiinkö se sitten vaikkapa ”vuoteen vieressä”), josta löytyi kymmenkunta nukutus/kehtolaulua lapsille – tietysti kristillisellä sanoituksella. Esim. 767: ”Lapsi laitetaan kehtoon, välillä itkien ja välillä hymyillen. Nuku nyt Jeesuksen nimeen, Jeesus siunaa lasta.” (vapaa suomennos minun) Herttaista, vai mitä?
Samuli