Nykyinen virsikirja rikkoi rajaa virren ja hengellisen laulun välillä, kun siihen otettiin monia kansan rakastamia tuttuja hengellisiä lauluja, kuten esimerkiksi Päivä vain ja hetki kerrallansa, Kiitos Sulle, Jumalani, Jeesuksesta laulan ja Herra, kädelläsi.
Pohdinta virren rajasta ei ole päättynyt, eikä varmaan koskaan päätykään. Lisävihkotyötä varten on kirkolliskokous määritellyt, että virsi on Raamattuun pohjautuva yhteislaulu, jossa sisältö, sävelmä ja runoasu välittävät kirkon uskoa ja ihmisen kokemusta.
Tulisiko virreksi voida määritellä myös lauluja, jotka nousevat ennen kaikkea ihmisen kokemuksista, etsinnästä, kaipauksesta ja omien tuntojen pohdinnasta ilman perinteistä hengellistä sisältöä ja sanastoa? Voiko virsi olla ihmisen pohdintaa ikään kuin oman kupunsa sisällä ilman kohtaamista selvästi sanoitetun Jumalan todellisuuden kanssa, pohdintaa, joka peilaa lähinnä vain itseensä? Vai tulisiko peilinä aina olla Raamattu ja siitä nouseva kirkon usko? Riittääkö, jos ihminen tavoittaa virren myötä jonkin ohikiitävän tunnelman, vai tulisiko sen jättää vahvempi jälki? Riittääkö, että kirkkoon tulija löytää ”jotain”, vai tulisiko virren kertoa, mitä hän löytää? Tuleeko yksittäisen virren olla hengelliseltä sisällöltään ja syvyydeltään itsessään riittävä, vai riittääkö, että virsikirjan kokonaisuus on tässä suhteessa riittävä? Voisiko toinen virsi olla kysymyksiä herättävä, ja toinen vastauksia antava? Mitä ajattelet?
Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen
Lisävihkotyöryhmän jäsen
Uusi Virsi 
Kyllä yksittäisen virren pitää olla sisällöltään riittävä. Tähän voisi esimerkkinä heittää että kun erääseen ripareilla käytettyyn laulukirjaan – ehkä tuollaisella ajatuksella – lisättiin laulu Varrella virran, niin se herätti kirkkoväessä hämmennystä leiriläisten konfirmaatiolauluna.
Erkki Pesonen
Erkki Pesosen kommentista jatkaen: Ajattelen, että jumalanpalveluksessa voi olla sopivissa kohdin hyvinkin monenlaisia lauluja, sikäli kun ne tukevat sanoman eteenpäinviemistä ja ne auttavat herättämään kysymyksiä ja saamaan vastauksia. Olisiko virren painopiste kuitenkin enemmän vastausten puolella?
Mitä Varrella virran -lauluun tulee, on vaikea kuvitella sen sopivan missään tapauksessa konfirmaatiojuhlaan. Vaatisi ainakin erittäin perusteellisen pohjustuksen ja selityksen. Sen sijaan itse riparilla se voisi hyvinkin toimia kysymysten herättäjänä.
Senkin vielä haluan sanoa, että minusta virret ja laulut puhuvat aina kokonaisuuksina. ”Hankalan säkeistön” poisjättäminen ei ymmärtääkseni estä sitä, että sen sanoma on ainakin ajatuksellisesti läsnä myös muissa säkeistöissä. Tämäkin on tärkeä huomioida virsiä määritettäessä.
T. Samuli-sihteeri