Nyt alkaa blogi, jota totisesti kannattaa seurata. Tässä Uusi Virsi-blogissa virsikirjan lisävihkotyöryhmän jäsenet käyvät sinun ja monien muiden kanssa toivottavasti mielenkiintoista keskustelua tulevaisuuden virsistä. Mitä ne ovat tai millaisia niiden tulisi olla?
”Hyvä virsi” voi olla hyvinkin henkilökohtainen näkemys. Monilla on oma vankkumaton mielipiteensä siitä, mikä on se virsi, ”jota lapsena laulettiin” ja joka ”viihdytti niin”. Omassa kotiseurakunnassani Keravalla järjestettiin asiasta oikein äänestys. Tätä kirjoitusta seuraavana lauantaina laulamme 50 eniten ääniä saanutta. Toivottavasti omanikin löytyisi niiden joukosta!
Mikähän tekee jostain virrestä hitin? Äänestyksessä joku virsi saa eniten ääniä. Mutta onko ”hyvä virsi” vain äänestystulos? Olisiko hyvässä virressä myös jotain sellaista, joka kestää paitsi tämän hetken muotivirtaukset myös tulevan ajan koetukset. Varmasti hyvään virteen liittyy jollain tavoin tarttuva melodia ja koskettavat, sieluun sattuvat, mielellään ajankohtaiset sanat. Mutta jotain muutakin vielä tarvitaan.
Ajattelen, että hyvä virsi ei ole vain ihmisen päänsisäinen juttu. Hyvä virsi puhuu jollain tavoin kaikille ihmisille yhteisellä tavalla Jumalasta, joka on muutakin kuin vain meidän ajatuksemme. Hurja vaatimus ihmisen tekemälle laululle!
Tule mukaan keskusteluun, tykkää, jaa ja – ennen kaikkea – kommentoi! Omalta osaltani yritän parhaani herättääkseni keskustelua.
Samuli Koivuranta, lisävihkotyöryhmän sihteeri
Uusi Virsi 
Olis kauheen kiva, jos virsi (siis sellainen joka on virsikirjassa) kuullostaisi hyvältä myös uruilla säestettynä. Niin uruilla huonosti säestettäviäkin voi toki olla, mutta niiden täytyy olla selkeästi vähemmistössä. Muuten menee hommalta pohja.
Maailmalla on paljon hyväksi koettua vanhaa virsimateriaalia, jota ei ole meillä käytössä tai edes käännetty. Niitä soisin olevan joukossa. Koska ne ovat jo vakiinnuttaneet asemansa, ne ovat hyvää kamaa. Koska niihin pohjautuvaa urku- ja kuoromateriaaliakin nääs löytyy maailmalta. Jos kaikki uusi on kotimaista, niin sitten meillä ei ole juuri mitään siihen liittyvää materiaaliakaan ja meittien kanttoreitten työnteko on taas vähän vaikeampaa.
Siis minusta, pidetään pohja vanhassa hyvässä ja otetaan siihen rinnalle ripaus uutta sekä mielenkiintoista.
Kiitos Olli kommentistasi ja pahoittelumme kommentin viivästyneestä julkaisusta. Aloittelevien blogistien teknistä osaamattomuutta.
Urut ovat epäilemättä keskeinen virren säestyssoitin kirkossa ja siksi otettava huomioon myös uusia virsiä valittaessa. Toisaalta olen ainakin itse sitä mieltä, että urut taipuvat yllättävänkin moneen. Tätä on monet kanttorit elävässä elämässä innolla todistelleet, kun urkuja on moitittu jäykäksi soittimeksi.
Näkisin myös niin, että tulevaisuuden jumalanpalveluselämässä ei voi edetä vain vastakkainasettelujen urut vs. bändit kautta, vaan tulisi ehkä entistä enemmän etsiä sekä-että-mahdollisuuksia. Toinen ei sulje toista pois, vaan pikemminkin täydentää toisiaan.
Näkökulmasi on joka tapauksessa tärkeä. Toivoisinkin, että työryhmämme kanttori-urkuri-jäsenet voisivat tähän näkökulmaan tarttua omissa kommenteissaan ja kirjoituksissaan
T. Samuli-sihteeri
Ai niin. Kirjoitukseeni liittyen vielä: Keravalla parhaaksi virreksi seuloutui virsi 338 (Päivä vain ja hetki kerrallansa). Toisen sijan nappasi virsi 517 (Herra kädelläsi) ja kolmanneksi tuli virsi 600 (Hyvyyden voiman). Kaikki virsiä, jotka sopivat melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mitähän se kertoo?
T. Samuli-sihteeri
Parhaat virret ovat sellaisia, jotka todella käyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ei niin, että niissä yritetään sanoa kaikille kaikkea, vaan usein ne ovat varmaankin syntyneet jossain erityistilanteessa, ja siksi puhuttelevat. Jos esim. virressä 600 laulaisimme ”..yhdessä käydä uuteen vuoteen nyt”, ja se olisi osastossa Uusi vuosi, sen käyttö olisi huomattavasti rajoitetumpaa kuin nyt. Kääntäen: hyviä virsiä moniin eri tilanteisiin voi löytyä yllättävienkin otsikoiden alta. Jouluvirsiäkin voi laulaa kesällä.
Sen vertas vielä lievänä peruspessimistinä sanoisin, että aina pitäisi muistaa suuret massat, kaikilta osin. Toki on kanttoreita, joiden käsissä urut taipuu melkein mihin vaan. Mutta kuinka on suurten massojen kautta? Kaikilla meillä on jokin ominaisin, luontevin musiikillinen tyyli. Jonkun uuden tyylin oppiminen ja sisäistäminen on aika vaikea homma ja siihen ei mitkään lyhyet kurssit auta, ei vaikka kuinka joku yrittäisi sanoa, että menkää kurssille, opetelkaa jne. Kyllä se vaan jää enemmän tai vähemmän pintaraapaisuksi, jonka kanssa ei pohjimmiltaan tunne oloansa turvalliseksi ja luontevaksi. Siksi pidän vahvasti tässä tapauksessa esillä koulutuksemme mukana tuomaa urkulähtöisyyttä, mitenkään väheksymättä gospeleita ym, joille on oma paikkansa mutta jotka eivät vaan kovin hyvin toimi yhdistelmällä pekka peruskanttori + urut. Siksi toivon, ettei toimikunta hairahdu suuressa mittakaavassa nykyajan, sinänsä varmaan ihan sanomaltaan hyvään, musiikkidiibadaabaan, joka urkusäestyksellisenä ei siis suurelta joukolta toimi, vaikka kuinka sitä joku jossain salaa toivoo ja haaveilee. Nimittäin jos halutaan reivata tätä kirkon musiikkitoimintaa ihan muuhun, niin sitten tarvitsee reivata myös koulutus uusiksi, jonne pitää hakeutua aivan toisenlaisia muusikonalkuja ja odottaa että väki vaihtuu kentällä kokonaan. Että jos nyt haluatte reivata suunnan uusiksi, niin ehkä 50 vuoden kuluttua se voi olla tulokset nähtävissä.
Joten hyödyntäkää ensisijaisesti saksankielisen tai anglikaanisen alueen olemassaolevia helmiä. Siihen mausteeksi jotain uutta, aikaa kestävää, niin a vot.